Tällä viikolla, toukokuun alussa 2021, vegaani- ja eläinoikeuspiireissä ollaan hyvin pettyneitä Vihreisiin. Ettei saimaannorppaakaan haluttu suojella!

Valtioneuvosto hyväksyi eilen Saimaan kalastusrajoituksia koskevan asetuksen seuraavaksi viideksi vuodeksi. Verkkokalastusta rajoitetaan kesäkuun loppuun asti, jotta vältyttäisiin norppien poikasten kuolemiselta kalaverkkoon juuttuneena.

Vihreät oli esittänyt verkkokalastusrajoitusta heinäkuun loppuun, ja yritti kiivaasti saada asetusta tiukemmaksi. Tämä ei kuitenkaan saanut kannatusta muilta puolueilta kuin Vasemmistoliitolta.

Ei siis lainkaan ole kyse siitä, etteikö saimaannorppaa olisi jokainen Vihreä halunnut suojella. Kyse on siitä, että muut eivät halunneet suojella sitä riittävästi. Miksi sitten Vihreät saavat suurimmat vihat osakseen, ja moni vannoo, että Vihreitä ei ainakaan äänestä enää ikinä?

Luultavasti siksi, että Vihreiltä odotetaan enemmän. Vihreät eivät ole tähän itse täysin syyttömiä. Eläinsuojeluasiat, ja jossain määrin myös syvällisempi eläinoikeusajattelu on ollut läsnä Vihreän politiikan ytimessä alusta asti. Aluksihan kyse oli ympäristön- ja luonnonsuojelusta, eikä siitä ole kovin pitkä matka ymmärtämään eläinyksilöidenkään arvoa, tai ainakin oikeutta elää ilman ihmisen aiheuttamaa kärsimystä.

Vihreät tuovat siis mielellään esille tätä erityistä eläinmyönteisyttään, mutta onko sille katetta? Vihreät vegaanit seuraa Vihreän puolueen sisällä esiintyviä eläimiä ja eläinpolitiikkaa koskevia asenteita tarkasti, onhan se olemassakin tuodakseen lisää vegaaniutta Vihreisiin!

Menestys ei ole ollut toivotun suuri.

On aivan selvää, että jos verrataan satunnaiseen suomalaisjoukkoon, Vihreissä on valtavasti enemmän kasvissyöjiä, ympäristöasioihin vakavasti suhtautuvia, jopa aktivisteja, myös vegaaneja, ja yleisesti myönteistä suhtautumista edistykselliseen eläinpolitiikkaan. Mutta rehellisesti sanoen, keskivertovihreällä tuntuu olevan asenne, että jo Vihreisiin kuuluminen itsessään todistaa minun olevan eläinystävä ja ajavan eläinten asioita – eikä minun tarvitse tehdä mitään erityistä sen osoittamiseksi käytännössä.

Kun puolueessa tehdään periaate- tai vaaliohjelmia, eläimet meinaavat unohtua tai jäädä sivulauseeseen. Aktiivisia aloitteita eduskunnassa tai kuntatasolla tekee eläinten puolesta vain pieni joukko Vihreistä. Ja demokratian sääntöjen mukaan, jos haluat olla päättämässä mitään, eikä sinulla ole ehdotonta enemmistöä: et aina saa niitä aloitteitakaan läpi, vaan joudut taipumaan. Varsinkin nykyisessä hallituksessa, Keskustapuolue hallituskumppanina, juuri eläinasiat edistyvät tahmeasti.

Tämä on vegaanin näkökulmasta surullista ja turhauttavaa, ja luultavasti juuri tästä syystä tämä norppatapauskin näyttäytyy joidenkin silmissä aivan kuin Vihreät olisivat suorastaan itse heittämässä verkkoja Saimaaseen, ja parhaaseen kuuttiaikaan.

On kuitenkin oikeasti epäreilua ja kohtuutonta syyttää tästä Vihreitä puolueena. Kyse kun on loppujen lopuksi siitä, että – valitettavasti – koko yhteiskunnassa on hyvin pieni joukko ihmisiä, jotka näkevät eläinten tilanteen ihmisvallan alla sellaisena katastrofina ja vääryytenä, kuin se todellisuudessa on. Meitä ei kerta kaikkiaan ole vielä tarpeeksi aikaansaamaan nopeita muutoksia ja rohkeita päätöksiä eläinten puolesta.

Silloin on tyydyttävä tähän haaleampaan muotoon eläinystävyyttä: Vihreissä sentään otetaan eläimet ohjelmatyöhön mukaan, kun se eläinoikeustietoisempi vähemmistö muistuttaa. Aivan vilpittömästi ajetaan politiikkaa, jonka tarkoituksena ja tähtäimenä on vähentää eläintuotantoa maataloudessa merkittävästi, ja mielellään kiellettäisiin sen räikeimmät muodot saman tien. Yritetään saada läpi kuutteja pelastava linjaus, vaikka epäonnistutaan. Eläinpoliittisissa kysymyksissä otetaan Animalian kyselyissä aina se radikaalein linjaus – eihän Animaliakaan uskalla edes kysyä puolueilta, olisiko syytä siirtyä kokonaan vegaaniseen yhteiskuntaan, koska tietää, että tämä nyt vain ei ole suuren yleisön silmissä mitenkään ymmärrettävä tavoite, eikä siihen siksi voi avoimesti sitoutua yksikään suuria äänestäjäjoukkoja tavoittelevista puolueista.

Ja kuten sanottua: vegaanista yhteiskuntaa tavoittelevia ihmisiä ei ole vielä tarpeeksi edes muodostamaan suurta puoluetta, saati äänestämään sellaista merkittäviin päätöksenteon paikkoihin.

Antakaa siis armoa Vihreille. On hyvä, että asiasta räksytetään ja pettymystä tuodaan esiin, mutta “älkää äänestäkö Vihreitä” on vaarallinen johtopäätös, eikä sitä pitäisi levittää, jos kuitenkin haluaa eläinten asian edistyvän edes hitaasti demokraattisella päätöksenteolla.

Jos riittävän moni ei äänestä Vihreitä, niin seuraavilla valtuusto- ja hallituskausilla on päättämässä entistä pienempi joukko ihmisiä, joilta löytyisi kuitenkin pienellä muistuttelulla ymmärrystä eläinten asemalle, ja oikeudentuntoa sen suhteen.

Sen sjaan, jos itse et halua äänestää tästä syystä, se on tietysti aivan ok. Koska teitä – meitä- joille tämä asia henkilökohtaisesti on ykkösprioriteetti, on hyvin vähän, emmekä me heilauta vaalituloksia sinne tai tänne. On omantunnon ja ehkä myös temperamentin kysymys, mihin äänensä käyttää. Myös äänestämättä jättäminen on kansalaisen oikeus. Myös radikaalin ja kaikin tavoin arvojensa mukaisen liittouman tai puolueen tai yksittäisen ehdokkaan äänestäminen, vaikka tällä ei olisi todellisia mahdollisuuksia tulla valituksi, on oikein, ja demokratian mukaista. Me Vihreisiin vielä kuuluvat vegaanit taas ajattelemme, että hedelmällisempää kuitenkin on tämä meidän linjamme: olla niitä muistuttajia samoissa pöydissä hömötiaisenystävien kanssa.